Kokkolassa Vasemmiston edustus näkyvää
Realistisena pitämäni tulos lähes kolminkertaistui! (?!)
Herkistyneet, lämpimät kiitokset äänestäneille.
Käytännössä pystymetsästä ehdokasmaailmaan tupsahtanut, heikosti verkostoitunut henkilö, osoitti vaatimattomalla panoksellaan, että myös työtön on ihminen ja oikeutettu vaatimaan päätöksenteko-oikeutta.
Äänestysprosentti osoittaa, että oikeistolaisen politiikan on aikanaan väistyttävä mahdottomana. Vaadimme hyvinvointia takaisin, ja sisältöä politiikkaan. Kokomustan on siirryttävä historiaan.
Nukkuvat eivät ole syyttä nukkuvia.
Uusliberalismin hehkun aikaan moni pitää parempana viettää siestaa.
Mutta vallankumous markkinatalouden muuttamiseksi tapahtuu tällä hetkellä legaalilla, parlamentaarisella työllä, joka merkitsee myös äänestämisen merkitystä meidän elämässämme.
Pitämällä punaisesta linjasta kiinni, voimme saavuttaa politiikan unilukkarin ja muutosten vaatijan osan.
Vaaleista Kokkolassa lyhyesti
Olin vaalilautakunnassa varapuheenjohtajan ominaisuudessa Kirkonmäen koululla, ja ensimmäinen mielikuvana oli, että tahdin hidastuminen paistoi presidentin vaaleihin verraten.
Ilma kirskui kylmyyttä kuin ruosteinen sarana, tunkeutuen iltaa kohti yhä syvemmälle luomulihaan.
Kuitenkin tuulen poissaolo sai ihmiset kehumaan ilmaa kauniiksi, ja saapumaan äänestyspaikalle.
Vaalilautakunnan jäsenten yhteistoiminta sujui jouhevasti, ja selvisimme kaupungintalolle äänestyslippujen kera kymmenen jälkeen. Äänestysprosentti alueella oli tyydyttävä nykyisen kiihkeän vaalipommituksen huomioiden, ollen 59%.
Keskusta ja SDP olivat myös Kirkonmäen alueella kärjessä. Laitoimme hylättyjen pakkaan neljä ääntä.
Emme olleet todellakaan viimeisiä, kun saavuimme voileivälle ja kahville kaupungintalolle.
Laajakankaalle heijastui Ylen vaalitunnelmat.
Lievä apatia leijaili ilmassa matalan äänestysprosentin vuoksi.
Olivatko kansalaiset väsyneet jatkuviin vaaleihin?
Demariedustaja toi esiin hyvän huomautuksen, että vaalitenteissä ja julkisuudessa muutenkin puhuttiin liiaksi kuntalaisille abstrakteista aiheista, kuten rakenteista, kun kunnan asukkaita olisi kiinnostanut mielipiteet palveluista yleensä.
Kokoomuksen kannatus kaiken kaikkiaan Suomessa on, kuten muillakin puolueilla, minimaalinen. Tavallisemmasta, vähemmän valtaa omaavasta työstä useat puolueet olisivat jo saaneet potkut.
Taistelu valtionosuuksista
Eräs pintapuolisesti keskusteltu aihe on ollut kuntalain mukaisten valtionosuuksien oikeus peruspalvelveluiden järjestämiseen.
Suomen ollessa rikas maa, valtio evää yhä enemmän valtionosuuksia kunnilta, samalla sälyttäen sadoittain valtion perustehtäviä kunnan harteille.
Rahan evääminen ja leikkaukset sekä yksityistämis’ toimet mm. peruspalveluista, perustellaan heikolla taloudellisella tilanteella. Valtion tehtävien lisääminen kunnille ilman, että valtio osallistuisi rahoituksella, ei ole perusteltavissa.
Taustalla hilluvat ylikansalliset yhtiöt Eurostoliiton lipun suojassa, ohjaten kepillä ja porkkanalla Suomen valtiota kaivoon.
Hallitus on leikannut kuntien peruspalveluiden osuuksista 631 miljoonaa euroa, samaan aikaan maksaen unionin muiden maiden jäsenmaksuja 803 miljoonaa, hankkien pöyristyttävän kalliita hyökkäyskalustoja oikeudellisesti ja moraalisesti kyseenalaisista maista, ja Linnunradan käsikirja varjelkoon ties’ mitä. Nämä vain esimerkkinä mielenvikaisesta toiminnasta oikeistolaistuneessa valtiossamme. Yksin ei Vasemmisto kykene hallituksen laidalta vaikuttamaan protesteillaan.
Paitsi jos hiomme asennekulttuuriamme punaisempaan suuntaan muokkaamalla yhteiskunnallista rakennettamme.
Kuntalaisten kansalaisaktivismi ja selkeä vastustus painostavat kunnanvaltuustot että ammattiyhdistykset muuttamaan asenteitaan konsensukseen. Näin alkuaskeleet mm. valtionosuuksien palauttamiseen toteutuvat hiljalleen oikeiston pyrkiessä tyynnyttelemään kansalaisia pienin myönnytyksin. Mutta tämä on vain alkua taistelulle järjestelmän muuttamisessa ja kansalaistietoisuuden kohottamisessa.
Näin tänään, huomisesta en osaa sanoa. Ja vielä kerran; Toverit, Liittykää Yhteen!
Merkinnät RSS-syötteenä