Kun sosiaalinen osallisuus rajoittuu ja taloudellinen ahdinko syvenee, ihmisen koko olemus muuttuu ja mielenterveys vaarantuu. Näin on tämänkin päivän Suomessa.
Huomasin YK:n kansainvälisen köyhyyden poistamisen päivän, lokakuun 17. lähestyvän. Tästä muistin Suomessa toimivan Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen järjestävän tuolloin useita tilaisuuksia ympäri maata. Aiheeseen liittyy myös tärkeä Asunnottomien yön takkikeräys. Suosittelen tutustumaan aiheeseen lähemmin.
Ajattelin kuinka onnekas olen saadessani sattuman kautta asua omassa asunnossani, lämpimässä ja suojassa. Silti maassamme on monia joilla ei ole mahdollisuutta samaan. Mikä on merkillistä, sillä asunto on mielestäni jokaisen oikeus.
Huolimatta siitä, että henkilö on joutunut vähimmäis’ elinkustannuksiin riittämättömien sosiaalisten tukien varaan ilman mahdollisuutta työllistymiseen tai opiskeluun, ei ketään voida jättää tälläisessä tilassa ilman välttämättömiä elinolosuhteita, puhumattakaan syyllistämisestä.
Köyhyys -ja syrjäytymisriskin alaisena on virallisten tilastojen mukaan 900 000 ihmistä, ja pienituloisia talouksia on yli 600 000. Näistä pitkittyneessä pienituloisuudessa elää yli 400 000 taloutta. Syyt tähän ovat monitahoiset eivätkä yksilöt arkisine murheineen ansaitse julkista nöyryytystä jota hallitseva luokka tuputtaa valtamedian ja luottamusviroissa olevien kautta kansalaisten tajuntaan.
Asunnottomien äänenkannattaja ’Asukki’ kirjoittaa olevansa huolissaan myös nuorten asunnottomuuden kasvusta, joka oli peräti 13 prosenttia viime vuodesta. Tämän lisäksi asunnottomuusluvut koko maassa ovat lohduttomalla tasolla. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, valtion asuntopolitiikkaa toimeenpaneva virasto kertoi vuonna 2017 asunnottomien määräksi 7112, Helsingin osuuden ollessa selkeästi korkein 3760 asunnottomalla. Kiusallista kyseisen kaupungin päättäjille, jotka samana vuonna saivat käyttöönsä 481 miljoonan euron ylijäämän.
Uusien asuntojen rakentamisen ollessa kasvussa, on toivottavaa että kunnat tekevät voitavansa että edulliset vuokra-asunnot ovat etuasemassa yksityisten sijoitusasuntojen sijaan.
Osana taistelua köyhyyttä ja työttömyyttä vastaan oman asunnon merkitys paistaa kirkkaana. Työttömien vara-armeijan ylläpidon vastustaminen vaatii myös vaatimusta oman kodin oikeuteen. On kyse sitten moniongelmaisesta yksinelävästä tai pienituloisesta kotitaloudesta, kaikki ansaitsevat asunnon.
Toisille itsestään selvyydet, työyhteisö, harrastukset, asunto, mahdollistavat sosiaalisen osallisuuden yhteiskunnassamme, mutta samalla kasvaa vieraantumisen riski vähempiosaisten asemasta. Eriarvoisuuden myötä työssäkäyvät yllytetään syyllistämään työttömiä, asunnottomia ja muita ’kurjallistoon’ kuuluvia. Taloudellisen eriarvoisuuden voi nähdä kaikkialla.
Tasa-arvo on muutakin kuin oikeus myydä työvoimaansa ja käydä yhteistä koulua. Hyväntekeväisyys on muutakin kuin lantti keräyslippaassa. Vaatikaamme kanssaihmisillemme samaa kuten itsellemme; ihmisarvoista elämää. Pitkässä juoksussa me kaikki hyödymme tästä.
Merkinnät RSS-syötteenä