Palestiinalaiset ovat asuneet tuhansia vuosia historiallisessa Palestiinassa. Monet heistä pakotettiin muuttamaan kodeistaan kun Israelin valtio perustettiin 1948. He muuttivat Länsirannalle, Gazan kaistaleelle ja muihin arabimaihin. He ovat olleet pakolaisia siitä lähtien.
Raamatullinen lupaus on Israelin ainoa laillisuusperuste. Kun ’jumala’ lupasi Aabrahamille, että ”sinun siemenellesi minä annoin tämän maan, Egyptin virrasta suureen jokeen, Eufratille”, voidaan pitää vähintäänkin kyseenalaisena, että tuossa olisi riittävät perusteet ottaa voimalla muiden omistamat maat. Kun Palestiinasta vuonna 1947 päätettiin, juutalaiset muodostivat 32% väestöstä ja omistivat 5,6% maasta. Vuoteen 1949 mennessä Haganah, Irgun, ja Sternin jengi kontrolloivat 80 prosenttia Palestiinasta ja 770 000 ei-juutalaista oli karkotettu maaltaan.
Haganah oli juutalaisten puolisotilaallinen järjestö, jonka pohjalta Israelin asevoimat vuonna 1948 luotiin. Irgun oli sionistinen taistelujärjestö, samoin Stern. Sionismi on poliittinen liike juutalaisten ’luvatun maan’ puolesta. Pääajatuksena oli siirtää osa juutalaisväestöstä alueelle, joka olisi vapaa antisemitismistä. Tämä tarkoitti useimpien palestiinalaisten ajamista pois mailtaan ja kaikkien poliittisten oikeuksien kieltämistä niiltä, jotka alueelle jäivät. Juutalaiset, jotka olivat olleet alistettuja Euroopassa, alkoivat alistaa Lähi-idässä.
Tämän epämukavan tosiasian pyyhkiminen pöydän alle ei onnistunut aikanaan Oslossakaan. Kun sopimuksia allekirjoitettiin, PLO teki kardinaalivirheen olettaessaan, että voisi kirjoittaa historian uudelleen. Se hyväksyi lähtökohdaksi, että Israelilla on oikeus olemassaoloon. Ongelmaksi syntyi, että samalla hyväksyttiin tapa, jolla Israelin valtio luotiin. Kuinka kukaan unohtaisi itseensä kohdistuneen etnisen puhdistuksen?
Israelin väite aiemmasta laillisuudesta ja kansainvälisestä tunnustamisesta on yhtä epäilyttävä. Molemmat sopimukset jotka sulkivat Palestiinan tulevaisuuden, tehtiin Britannian valvonnassa. Ensin allekirjoitettiin Sykes-Picot-sopimus Ranskan kanssa. Vuotta myöhemmin, vuonna 1917, Balfour-julistus lupasi juutalaisille kansallisen kodin. Kansainvälisen oikeuden mukaan julistus oli mitätön, koska Palestiina ei kuulunut Englantiin – kansakuntien välisen sopimuksen mukaan se kuului Turkille.
Tällä hetkellä Israelin laki oikeuttaa jokaisen juutalaisen mistäpäin tahansa maailmaa muuttamaan Israeliin. Yhdelläkään useasta miljoonasta pakolaisesta, joista lähes 90 prosenttia asuu Lähi-idässä lähellä entisiä kotejaan, ei ole tätä oikeutta. Väitteiden mukaan Israelissa ei ole tilaa pakolaisille. Yli 90 prosenttia pakolaisista voisi kuitenkin palata tyhjille alueille, joilla he ja heidän sukulaisensa ovat asuneet. Tämä kuitenkin uhkaisi Israelin valtion rasistista luonnetta. Palestiinalaiset olisivat enemmistö ja äänestäisivät sionismia vastaan. Israelin johtajat eivät voi antaa näin tapahtua.
Voiko YK:n aloite ”kahdesta valtiosta, Israelista ja Palestiinasta, rauhallisessa rinnakkaiselossa” tuoda rauhan?
Israelin vaatimus ’luvatusta maasta’ sitoo heidät erilleen kaikista rauhanomaisista keskusteluista. Tälläinen asenne ainoastaan erottaa riitaisat osapuolet. Yhdysvaltojen läsanäolo on ongelma, ei ratkaisu, ja sen talousintressit ovat kaikilta lähi-idän kansoilta pois. Öljykontrollista ja aseteollisuudesta pitäisi päästä nopeasti eroon. Merkittävä osa sionisteista näkee palestiinalaiset ja arabit ala-arvoisina ihmisinä. Menechem Begin, Israelin pääministeri 1980-luvulla, kuvasi palestiinalaisia ”kaksijalkaisiksi eläimiksi.” Tälläisen asenneilmapiirin edelleen vallitessa rauha on kaukainen käsite.
Jos jättäisimme pois raamatullisen oikeuden, voisimme yllättäen kuvitella vastavuoroisen rinnakkaiselon mahdollisuuden, jopa yhden valtion ratkaisun. Minkä nimen tuo rinnakkaiselo saisi on vähemmän tärkeää kuin se, että ihmiset antaisivat anteeksi ja että jonkin verran oikeudenmukaisuutta palautettaisiin. Juutalaiset jatkaisivat elämää Pyhässä Maassa – kuten lupauksen mukaan – tasavertaisina oikeutettujen asukkaiden rinnalla.
Jos tällainen muutos joskus on tuleva, Israel voi odottaa palestiinalaisten anteeksiantoa vastineeksi. Sen ansaitseminen kestäisi jonkin aikaa mutta historia on osoittanut ihmisten välisen anteeksiannon mahdolliseksi. Vaihtoehto on ikuinen sota. Toivon että erehdyn.
Merkinnät RSS-syötteenä