”Sosialismista keskusteltaessa olisi keskusteltava siitä, mitä se merkitsee paitsi tuotannon järjestämisessä, niin myös poliittisen järjestelmän kannalta,” kirjoittivat Miika Salo ja Joonas Laine sosialismi.net -artikkelissaan vuonna 2011.
Esimerkiksi vuonna 1967 SKDL hyväksyi periaateohjelman, jossa korostettiin uusvasemmistolaista sävyä ja johon sisältyi sosialismin tavoite.
– Siinä on se ero, että pystyttiin hahmottamaan suhteellisen realistisia näkymiä eteenpäin. Oli selkeitä uudistuksia, joita ajettiin. Nimenomaan oli sellaisia eteenpäin suuntautuneita tavoitteita, puolueen pitkäaikainen pääsihteeri Jorma Hentilä sanoo.
Entäpä tänään, kuinka keskustella eteenpäin suuntautuneista tavoitteista, kun erimielisiä leimataan änkyröiksi, ”samoista” äänestäjistä kilpailevat puolueet kastellaan keltaisen median voimin, ja puolueen asiakirjoista uupuu käsitteet Marxismi ja sosialismi? Sosialismin mahdollisuuden myöntäminen on laiha lohtu.
Sirpa Puhakka puolustaa Vasemmistoliiton vuoden 1990 toimenpiteitä kommentilla, ettei tavoitteena ollut ideologinen puolue. Ideologia on käsittääkseni ensisijainen osa minkä tahansa puolueen toimintaedellytystä. Puolueita arvostellaan siitä, että ne ovat pyöristäneet aatteitaan ja muistuttavat toisiaan tavoitellessaan erityisesti liikkuvia äänestäjiä. Puolueiden yhdistäminen ei saa kannatusta, kysytään sitten päättäviltä tahoilta tai rivijäseniltä. Tämä ei siis ainakaan ole ratkaisu.
Ilman ideologista pohjaa tavoitteita ei käytännössä ole, pyöritään vain lyhyen tähtäimen parannusten ympärillä.
Toisekseen, Marxismi ei ole ideologia, kuten edeltäjänsä utooppinen sosialismi, jonka kriittisestä tarkastelusta tieteellinen sosialismi syntyi. Näin ollen, onko puolue, joka kieltää kommunismin, lainkaan vasemmistolainen? Vakava kysymys vai trolli? Kuinka vain, mutta perusteltu vastaus odottaa löytäjäänsä.
Lisäksi perustelu, että olisi ollut tarvetta erilaisista lähtökohdista tuleville luoda puolue, on SKDL:n monipuolisen kannattajakunnan ja korkean, joskin heikentyneen, kannatuksen huomioonottaen hämmentävä.
Voidaanko siis keskustella tuotannon järjestämisestä nykyiseltä pohjalta? Ehkä tarkoitus olikin lakaista vaikeaksi koettu keskustelu uusliberalismin maton alle. Jos näin on, voidaan syystä olla huolissaan jokaisen vasemmistolaiseksi itsensä mieltävän puolueen tulevaisuudesta. Rivijäsenten luottamus on pelissä.
Merkinnät RSS-syötteenä
Mukavaa kun jotkut vielä jaksavat syventyä perusteellisemmin näihin peruskysymyksiin. Se on harvinaista vasemmistoliitossakin. Marxhan ei ollut idelogi vaan tiedemies, joka tarkkanäköisesti havannoi tuotannon perustalle rakentuvia valtrakenteita ja teki niistä analyysin. Perusasia eli työn ja pääoman sovittamaton ristiriita on edelleen tosiasia. Maailmasta ei löydy montakaan muuta teoreemaa, joka on kestänyt yli 150 vuotta.