Näennäismarkkinat ilmenevät, kun julkinen sektori avaa palvelutuotannon kilpailulle ja sallii uusien tuottajien tulon palvelutuotantoon.
Järjestelmät voivat olla monet;
Malli voi olla joko kunnan sisäinen tai se voi sallia kunnan tuotannon kilpailuttamisen kunnan organisaatioiden ulkopuolisten tuottajien kanssa.
Sisäisessä mallissa palveluiden tuottamiseen osallistuvat vain kunnan omat tuottajat, kun puolestaan ulkoisessa mallissa kilpailuun voi tulla myös ulkopuolisia tuottajia (julkisia, yritysmuotoisia, järjestöjä).
Näennäismarkkinoiden erottuminen aidoista voidaan kuvata näin (Kunnat ja kilpailu, Kähkönen&Volk-08):
1. Näennäismarkkinat ovat julkisen sektorin muodostamat ja ylläpitämät.
2. Julkinen sektori toimii palvelutuotannon tilaajana ja ohjaajana.
3. Palvelu rahoitetaan pääasiassa verovaroin, mahdollisesti osittain myös asiakasmaksuin.
4. Palveluiden tuotanto on erotettu tilaamisesta ja toimintaa ohjataan sopimuksen avulla.
5. Näennäismarkkinoilla tuotetulla palvelulla on usein yhteiskunnallisia, kansalaisten hyvinvointiin liittyviä tavoitteita.
6. Näennäismarkkinoilla on erillaisia tuottajia (esim. julkisia, yksityisiä tai voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä), joilla saattaa olla toiminnassaan muita tavoitteita kuin voiton tavoittelu.
7. Palveluista saaja ei yleensä maksa kulutushetkellä, vaan palvelun tilaaja toimii välittäjänä ja rahoituksen ohjaajana.
Näennäismarkkinoiden monimutkaisuus piilee siis ostaja-myyjä-suhteen hajoamisena, julkisen sektorin ollessa tilaaja, yksittäisen kansalaisen ollessa palvelun saaja ja käyttäjä, ja tuottajan ollessa mikä taho tahansa.
Ulkoistamisen käsite kuuluu läheisesti näennäismarkkinoihin, ja onkin tärkeää muistaa että toiminnon toteuttaminen ja ylläpito ovat kunnan vastuulla. Tehostamistavoite näennäismarkkinoilla nojaa siihen, että palvelutuotannossa vallitsee potentiaalinen kilpailu. Tämä edellyttää palvelujen tuotteistamista ja hinnoittelua.
Jotta tämä järjestelmä toimisi tehokkaasti, sen tulisi muistuttaa markkinoita siten, että
– kilpailua ilmenee (lähinnä koskien tuottajia, tilaajien vähyys ei ole ongelma)
– tilaajalla ja tuottajalla on tarvittava informaatio
-potentiaalisen tuottajan tulee päästä markkinoille ja markkinoilta ilman lisäkustannuksia
-hintojen tulee määräytyä markkinoilla, eikä niitä ole sidottu lainsäädännöllä tai ne eivät ole seurausta yksittäisen tuottajan monopolihinnoittelusta.
Jos tilaajalla on suhteessa palvelun tuottajiin vähemmän informaatiota tai palvelun mittaus on vaikeaa, tuottaja saattaa käyttää tätä hyväkseen ja toimia tilaajan edun vastaisesti. Mahdollinen palveluiden kietoutuminen toisiinsa voi asettaa myös suuremmat vaatimukset palveluiden yhteen sovittamiselle.
Eräs seikka joka jää usein yhteisöltä pimentoon, on vaihdantakustannukset, joilla tarkoitetaan tarjouskilpailun valmistelemisesta ja toteuttamisesta sekä sopimusten teosta ja valvonnasta koituvia kustannuksia.
Suurimmat kustannukset näyttäisivät syntyvän, kun näennäismarkkinat muodostetaan jo olemassa olevaan palvelutuotantoon ja julkinen tuotantoyksikkö päätyy kilpailutilanteeseen, jolloin julkista kapasiteettia joudutaan purkamaan. Näin päädytään sisäiseen tehottomuuteen, joka usein ilmenee sekä fyysisenä (esim. kapasiteetin vajaakäyttö) ja henkisisten resurssien horjuvuudesta (henkilöresurssien tehoton käyttö, epäluottamus, epävarmuus).
Nämä mietelmät auttavat toivottavasti tiedostamaan näennäismarkkinoiden olemassaolon ja lähtökohdat.
Lisäksi tutkittavaa riittää mm. palveluiden määrittämisestä ja laajuudesta, tarjousten hintavaihteluista, laadunvalvonnasta jne. Tärkeää on pitää mielessä, että huolimatta tavoitteesta lisätä kilpailua muodostamalla näennäismarkkinat, tuottajien tavoite EI ole kilpailu. Tuottajien tavoite on saavuttaa monopolin asema tai vähintään paikka tuotannossa. Jos tämä ei onnistu, yritys erikoistuu tai erilaistaa tuotteitaan pyrkien monopolistiseen kilpailuun.
On vaikea osoittaa yksiselitteisesti kilpailuttamisen tehostavaa vaikutusta palvelutoimintaan, mutta ulkoistamisen etuja voidaan saavuttaa, mikäli laadunvalvonta on edullista ja palveluinnovaatioiden että toiminnan kehittämisen mahdollisuudet ovat hyvät. Sopimuskustannusten arviointi on hankalaa, eivätkä tutkimukset kykene osoittamaan, voidaanko palvelut hoitaa tehokkaammin toisin keinoin tai kunnan omana työnä. Tämä on jokaisen kunnan erikseen pyrittävä selvittämään.
Eri palveluissa sopimus-ja vaihdantakustannukset vaihtelevat. Esimerkiksi palveluasumisen kilpailuprosessit ovat yleensä mittavimpia; niihin on liittynyt laajaa suunnittelu- ja laadunvalvontatyötä.
Tulokset viittavat siihen, että pitkillä yhteistyösuhteilla ja potentiaalisella kilpailulla on kustannustasoa hillitsevä vaikutus.
Palvelusetelit ja kilpailuttaminen ovat tulleet, jos eivät jäädäkseen, niin ainakin hyvin pitkäksi aikaa.
Eletään ja seuraillaan. Ja tarvittaessa älähdetään.
Merkinnät RSS-syötteenä