Syksyn kunnallisvaaleissa useat puolueet korostavat ihmisyyden asialla oloaan. Siinä ei ole mitään kummallista. Ihmisten hätä itsestään ja muista on aina läsnä.
Ihmisyyden puolustaminen on tekoja.
Yhteiskunnallista kannanottoa ja yhteiskunnallista taistelua tarvitaan edelleen, niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti.
Samaistuminen yhteiskunnan kerrokseen, jolle puute on tuiki tuntematon, ei tee elämästä rikkaampaa. Ihminen tarvitsee rikkautta jolla todella on arvoa.
Vasemmisto koostuu tavallisista ihmisistä.
He eivät ole kiihkoilijoita tai ”jotain omituista rotua”. He elävät tavallista elämää, kokien samat huolet, surut ja ilot kuin kaikki muutkin. Vasemmiston kirjo on laaja; Opettajia, yrittäjiä, eläkeläisiä, pankkivirkailijoita ja opiskelijoita. Lista on loputon. Myös työttömyydestä kärsivät kokevat Vasemmiston omakseen.
Vasemmistolaiset kasvattavat lapsensa ja lapsenlapsensa, ovat huolissaan niin luonnosta, terveydenhoidosta kuin sosiaalipalveluista.
Tätä kirjoittaessani, minä, työtön yhteishuoltaja ja Vasemmiston ehdokkaana kunnallisvaaleihin valmistautuva mietin, miten kiteyttäisin näkemykseni Vasemmistolaisuuden olemuksesta ”kansantajuisesti”.
Yksi ilmaus tuntui edustavan minusta hyvin humanismiamme;
Ihmisten tähden .
Merkinnät RSS-syötteenä