Pohdittaessa vasemmistolaisten liikkeiden tulevaisuutta, on tärkeänä havaintona silmillemme hypännyt toimintakentässä tapahtunut kehitys. Aineellisen kulutuksen taso on ihmisten elämässä noussut ja kansalaisten tarpeet sen myötä kasvaneet. Samoin tarpeiden ja niiden tyydyttämisen välinen kuilu kasvaa, monien välttämättömien tarpeiden saavuttamisen vaatiessa yhä enemmän ponnistuksia. Työn rasittavuus on jatkanut kasvuaan teknologian kehityksestä huolimatta. Kaikille ei edes riitä töitä eikä palkanmaksajia löydy.
Kapitalismin vaikutus on tunkeutunut yhä syvemmälle ja laajemmalle yhteiskuntaan. Varttuneemman polven vielä muistamat perinteiset työväenkulttuurin muodot ovat kadonneet lähes tyystin. Työ ja vapaa-aika ovat erkaantuneet jo vuosikymmeniä sitten, eikä yhteisestä työväen elämäntavasta puhu kukaan. Sulkeutuminen perhepiiriin on normi vapaa-aikana, työn rasittavuuden ollessa keskeisenä syynä. Neljänkymmenen vuoden aikana massaviihde ja joukkotiedotus ovat korvanneet entiset kanssakäymisen muodot. Lienee siksi selvää, että yleinen tyytyväisyys tapahtuneeseen kehitykseen on harhaa. Kulutushyödykkeiden tai internetin kaltaisten joukkotiedotusvälineiden yleistyminen ei osoita oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin tulleen hallitsevaksi tekijäksi yhteiskunnassa.
Päinvastoin, mikroaaltouunit ja lääkärinpalvelut, kännykät ja kestopakatut elintarvikkeet kuuluvat nykyajan välttämättömään tarvetasoon, jos eivät jokaisen ihmisen kannalta, niin yhteiskuntaelämän yleisen kulun kannalta. Yleinen hyvinvointi ja tyytyväisyys on niin hehkutettua, että siitä on muodostunut suoranainen este vasemmiston muutosvaatimuksille.
Tarpeiden tason nousun lisäksi myös tarpeiden kokeminen on lisääntynyt. Nuoret aikuiset puhumattakaan kouluikäisistä eivät voi kokea suurena edistyksellisenä muutoksena sitä, mikä vanhemmasta polvesta saattaa näyttäytyä suoranaiselta murrokselta. Niinpä ei ole ihme jos vasemmiston tavoiteasettelua aiemmin ilkuttiin todellisista aineellisista ja henkisistä tarpeista erkaantuneeksi. Kuitenkin suunta on muuttunut. Uuden polven nousu ja edellisten sukupolvien kokemusten jako on aloittanut uuden tietoisen rakennustyön vasemmistossa.
Vanhat johtopäätökset nostavat päätään ja saavat päivitetyn tilannekatsauksen. Työpaikka -ja yhdistystoiminnan korostaminen, asukasliikkeiden ja vastaavien tukeminen tarjoavat kasvavia mahdollisuuksia. Nimenomaisena sisältönä ei tarvitse olla ”tyrkyttävä” vasemmistolaisuus. Jälleen on ymmärretty, että vankkojen perinteiden kautta on mahdollista tuoda omaa sanottavaa uusista ilmiöistä. Vasemmiston on edelleen aiheellista aistia uudet ilmiöt ja uudet ongelmat, jo silloin kun ne vasta ovat muodostumassa. Omaleimaisuutta harmauden aikakautena ei myöskään pidä häpeillä.
Mutta tärkeintä kuitenkin on, että mikään vasemmiston toimintamuotojen monipuolistaminen, kulttuuri -ja harrastustoiminnan muotojen tai vapaa-ajan vieton kehittely ei takaa kannatuksen nousua, ellei liikkeen poliittinen linja vastaa kansan etua. Kun kansakunnan sisällä kulkee luokkajako, on vasemmiston kannettava vastuu. Valtio on kansalaisten kontrollointiväline. Valtio on suuren rahan edunvalvoja. Siksi ei ole yhdentekevää, kuka osallistuu päätöksentekoon.
Ylikansallisten yhtiöiden sylikoirien, porvarien tarjoamat ”realiteetit” poikkeavat kansalaisten todellisuudentajusta ja perustuvatkin yksin porvarien luokkaetuihin ja kapitalistisen talousjärjestelmän ylläpitoon. Vaikka Suomea ei voitaisi sosialistiseksi ensi vuonna julistaa, ei meidän tarvitse alistua annettuihin totuuksiin. Vasemmiston tehtävä onkin toimia uusien realiteettien luomiseksi.
Etukäteen ei voida asettaa tavoitteeksi sitä, minkä arvellaan muodostuvan lopulliseksi kompromissiksi. ”Pienemmän pahan” sijasta saadaan yleensä syyt niskoille vielä pahemmista päätöksistä. Kielteisen syöksykierteen politiikkaan ei pidä lähteä pienten voittojen saati henkilökohtaisten etujen toivossa. Riski kutistua oikeiston merkityksettömäksi lisäkkeeksi pitää torjua. Porvarilliset ”pelisäännöt” tulee kyseenalaistaa. Systeemiin mukautumisen riskiä ei koskaan saa ohittaa vakuuttamalla, että asia on otettu huomioon. Tämä on yleensä merkki siitä, että asiaan ei aiota perehtyä eikä jatkuvalle itsekritiikille anneta riittävää arvoa.
Vasemmiston läsnäolo eduskunnassa on monitahoisempaa kuin vain lakisäädösten ja välikysymysten puuhastelu. Vasemmisto on keskittämässä edistykselliset pyrkimyksensä aidoiksi poliittisiksi tavoitteiksi, kyllä, mutta myös kehoittamassa kaikessa toiminnassaan rajoittamaan monopolikapitalistien valtaa ja hävittämään sen. Kapitalismin korvaaminen edistyksellisellä sosialistisella mallilla, jossa suurpääoman raha ei hallitse päätöksentekoa, koituu koko kansakunnan eduksi. Jos vasemmisto ei uskalla tavoitella tätä, se polkee paikoillaan ja menettää kansan tuen.
Liikkeen poliittisen linjan tulee vastata kansan etua. Muistetaan motto: Suomen kansan puolesta.
Merkinnät RSS-syötteenä