Aatteellinen, aito Anton Kokkolasta

Keskustan arvokonservatiivit voittivat eduskuntavaalit

Syvää huolta herättää suomalaisten tarve palata menneeseen, antaa valta poroporvarille joka verrattomalla keveydellä ilmoittaa joustot ylikansallisten suurpääoma-työnantajien hyväksi jatkuvan ja olevan maan etu. Vasemmiston vuosikymmenten takaisen kukistumisen jälkeen on vaaleista toiseen tarjoutunut kauan kaivattu mahdollisuus lyijynraskaaseen taantumukseen horrokseen.

Kun Vasemmistoliitto päätti osoittaa tien ulos kriisistä, hylkäsivät äänestäneiden enemmistö tälläiset yltiöliberaaleiksi katsotut ehdotukset ja vaativat ”vanhan hyvän järjestyksen” palauttamista.

Kuten Heinen runossa Kiinan Keisari:
Kapinamielen unohtain
jo mantsut huutaa:
”Emme perustuslakia me
vaan patukkaa tarvitsemme!”

Tuleeko kenties voimakas uskonnollinen hurskaus jälleen kärsivän kansan lohduksi, tilanteessa jossa vain aktiivinen toiminta omien etujen puolesta niin kansalaisliikkeissä kuin politiikassa olisi syvästi tarpeen?

Keskiluokaksi kutsutun korkeakoulutetun työläistön liehakointi ”herrojen” edessä on kehittynyt entisestään vaistonomaiseksi tarpeeksi. Kiintymys preussilaiseen kuriin ja uskonnollista fundamentalismia lähentelevä äärinationalismi on kapitalismin tietoista myrkytystyötä kansankulttuurin sisällä. Kansan tajuntaan vaikuttamisen keinot ovat oikeiston käsissä.

Hallitusvirkamiehet ovat täysin vapaat toimissaan ja koskemattomia mikäli he osaavat kartuttaa ylikansallisen pääoman, ’herrojen’, varoja. Pien -ja keskisuuret yrittäjät tyytyvät rauhallisesti heihin kohdistuvaan sortoon, luottaen siihen, että he kykenevät kyllä hädän tullen kalastamaan sameassa vedessäkin. Näissäkin vaaleissa he olisivat voineet liittyä kanssatyöläisiinsä, matalapalkkaisiin ja muihin vähäosaisiin, kansan enemmistöön. Enemmistöön, joka häpeillen verhoutuu hyväosaisuuden viittaan taistellen jokapäiväisen leipänsä eteen ja kamppailee laskujen että velkojen alla.

Edes ”hyvätuloiset” eivät kalliissa maassamme kykene elämään vapaana kapitalismin ikeestä.

Oikeiston kukistaminen vallasta oli mahdollinen, maan uudistaminen oli mahdollinen. Mutta puheet isänmaallisuudesta, kurista, vasemmistoretoriikan varastaminen ja Venäjä-kortin heiluttelu tekivät tehtävänsä. Muun muassa. Vallasta erkaannutettu ’nukkuva väestö’ ei kommentoinut, ja loput elivät valheessa. Lopulta vain harva luotti edistykseen ja äänesti vasemmistolaista. Asennemuutos kirkuu päästä vapauteen.

Kokoomus ei säilyttänyt kärkipaikkaansa

Taantumus on maassamme edelleen lujasti kiinni vallan kahvassa, mutta sai kuitenkin muistutuksen kansalaisten kärsivällisyyden rajallisuudesta. Suomen ”aatelisto”, kansallinen sekoomus, tulee tekemään kaikkensa ylikansallisten yritysten voittojen kasvattamiseksi ja sosiaali -ja terveyspalveluiden yksityistämiseksi, mutta kenties kannatuksen lasku hieman jarruttaa tätä kehitystä. Itsepetoksen huumassa olevien toivoo heräävän seuraavan neljän vuoden kuluessa, jos KOK hallitukseen menee.

Punalippu jatkaa liehuntaa kylmässä viimassa

Henkilökohtainen tavoitteeni näissä vaaleissa ylittyi, ja siitä kiitos äänestäneille. Luonnollisesti huoli vasemmiston kannatuksesta ja ihmisten asenteiden myrkytyksen laajuus ei helpotu. Pelkään pahinta, ja silti sisimmässäni tiedän vieläkin pahempaa olevan tulossa. Jos jokin taloudellinen yllätys, suoranainen ihme meidät pelastaa, emme voi siitä ainakaan porvarihallitusta kiittää. Hallitusmuodostelma on tietenkin vielä avoin. Toivo paremmasta ei riitä muutokseen, vain ihmisten, meidän, yhteinen työ luo tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Vastarinta on välttämätöntä.

Katse vasemmalle ja kevättä kohti.