Aatteellinen, aito Anton Kokkolasta

Se on meidän historiamme. Se on meidän tulevaisuutemme. Näin totesi vastavalittu Ranskan presidentti Francois Hollande vaalien ratkettua puheessaan kannattajilleen.
52% kannatus toi sosialistien ehdokkaalle voiton, ja Ranskan historiassa tapahtui kummia; Nicolas Sarkozysta tuli vasta toinen istuva presidentti, joka ei tullut uudelleen valituksi. Edellinen kerta oli vuonna 1981, kun Valerie Giscard d’Estaing jäi toiseksi Francois Mitterrandille, jolla oli kaksi kautta vuoteen 1995 saakka.

”Tarvitsemme tasapainoista vasemmistoa.” Tämä virke vahvistaa osaltaan puheet Hollandesta hiljaisena taustavaikuttajana, miehenä joka on kokenut poliittinen organisoija, mutta ei ole koskaan ollut hallinnollisessa toimessa.

Idea 75%:n pääomaverotuksesta miljoonan euron tienaaville yllätti lähipiirinkin, ja sai reippaasti vastustusta vastaleiristä. Mutta kun näkee Merkozy-sopimuksen tien, ymmärtää, että kassaan täytyy saada rahaa ja pian. Toivottavaa on, että Hollanden aikeet ovat hyvät ja tahto vahva.

Angela Merkel toi nopeasti julkisuuteen huhut, ettei hän koskaan ollutkaan pitänyt Sarkozysta, ja että hän varmasti pärjäisi Hollanden kanssa, joka kuitenkin olisi Eurooppa-myönteinen. Jälleen todistus siitä, että EU luotiin aikanaan 1940, 1970-ja 1990-luvulla vahvistamaan Saksan (piilo)markkaa.

Epävarmuus Ranskassa kasvaa, Iltasanomat: -Hollande on ilmoittanut haluavansa neuvotella uusiksi EU:n vastikään solmitun talouskurisopimuksen, jotta siinä huomioitaisiin paremmin talouskasvu. Käytännössä Hollande ajanee jo tehdyn sopimuksen oheen jonkinlaista lisäpöytäkirjaa talouskasvusta, jolloin jo tehtyä sopimusta ei varsinaisesti tarvitse avata.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Leikkauspolitiikkaan odotetaan ’kevennyksiä’, Kreikan velkaa annetaan lisää anteeksi ja Ranskan veropolitiikka saa kosmeettista parannusta. Mitä muuta, jää nähtäväksi.
Vasemmiston kun pelätään ”jälleen” tuhlaavan rahat ja uuden presiden olevan liian kiltti pitämään suuryhtiöitä edes muodollisesti kurissa. Toisaalta Sarkozy olisi antanut pääomalle vapaat kädet ja saattanut maan syvempään kriisiin. Samaa on pelättävissä Kokoomuksen hallitsemassa Suomessa, jossa vuosisatainen Saksan palvonta on johtanut sokeaan liittovaltiokehitykseen. Hollande on enemmän myötäilevä sosiaalidemokraatti kuin punalipun kannattaja, mutta sitähän se reformismi liika-annoksina teettää. Yhteinen etu ohi ison rahan edun on vaikea paikka. Kiusaukset ovat monet.

Eurooppa ja muu maailma jää odottamaan, mihin suuntaan Ranska, ja sen myötä naapurivaltiot kulkevat.