Muutama päivä sitten
sain sähköpostia Poliitikkokoulutuksen merkeissä. Tarkoituksena näyttäisi olevan rakentaa iskevä imago vetävästä kunnanvaltuuston jäsenestä, tai ainakin sinne pyrkivästä. Ohessa läksyjäni;
a) Määrittele iskulauseenomaisesti 1-3 kärkiteemaasi.
b) Määrittele oma(t) yleisösi, jolle viestisi on erityisesti kohdistettu
c) Kirjoita muutamalla virkkeellä, miten esittelet teemojasi yleisöllesi tai yleisöillesi:
o Yleisöjä voivat olla esimerkiksi nuoret juuri koulutuksen päättäneet, perheelliset, työssä käyvät nuoret aikuiset, palkkatyöläiset, työttömät, eläkeläiset, yliopistolaiset, ammattikorkeakoululaiset, seksuaalivähemmistöt, kulttuuriväki, urheilun harrastajat,
Iskulauseitani tässä vaiheessa
lienevät aktiivikortti, vähäosaisten ääni ja oikeudenmukaisuus/tolkku. Aktiivikortti on saanut laajaa kannatusta ympäri suomea, ja julkisen liikenteen käyttö sekä kulttuuri -ym. palvelut ovat siten tarjolla niillekin, joilla yleensä siihen ei mahdollisuutta yksinkertaisesti ole. Byrokraattiset asiat helpottuvat bussin hinnan laskiessa, ja sosiaaliset tapahtumat ovat jokaisen ihmisen tarve ja oikeus.
Yksinhuoltajat, pieneläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja pätkätyöläiset ansaitsevat tulla kuulluksi, eikä vain näin, vaan myös vaikutusmahdollisuus täytyy ojentaa heille. Osoittamalla omalla vaatimattomalla esimerkilläni, toivon muiden heikommassa asemassa olevien uskaltavan haastaa systeemin, ja luottavan siihen, että heidät hyväksytään mukaan toimintaan. Sillä alhaalta kaikki toiminta lopulta saa voimansa.
Tolkun, maalaisjärjen käytön tuonti päätöksentekoon, jossa henkilökohtaiset kismat ja rahan houkutukset vaanivat, lienee selvää enkä sitä selvittele tässä enempää.
Muutamalla virkkeellä sanoisin,
että valmistuvien lääkärien määrää kullekin ’alalle’ tulee rajoittaa, jotta sekä perusterveydenhuolto, että erikoisterveydenhuolto kestäisivät rasituksen. Kävelijät tulee huomioida. Seniorikansalaisia täytyy kunnioittaa ja inhimmillisyyttä korostaa vanhushuollossa.
Päiväkodeissa ja kouluissa kiinnitettävä huomiota lasten ja nuorten yksilöllisiin tarpeisiin ja koulusuunnitelmat muokattava poispäin markkinatalouden idealismista.
Työpaikka on ensisijaisesti oltava yhteisö, jossa tuotetaan yhteishyvää sosiaalisesti terveessä ja työskentelyolosuhteiltaan turvallisessa ympäristössä. Harjoittelijan asemaa tarvitsee tarkistaa suurennuslasilla. Kiltisti sanottuna.
Työttömät… Ah, yhteiskunnan tukipilari, suuryhtiöisen vara-armeija ja pankkien suojelusenkelit; heille kuuluu kaikki mitä heille ei vielä ole annettu. Muutamalla virkkeellä siis.
3. Rakenna itsellesi sosiaalisen median profiili
Terve, ja kiitos kaloista. Kävisikö?
– Luettele, mitä sosiaalisen median välineitä käytät kampanjassasi.
– Kerro, mitä näistä jo käytät ja mitä aiot vielä ottaa käyttöön.
– Kirjoita poliitikkoblogisi tai nettisivusi osoite.
– Kuvaa netti-imagosi pääpiirteet. Millaista kuvaa rakennat itsestäsi netissä?
Olen ainakin innokas
Facebookin käyttäjä, ja voisin harkita paikalliseen lehteen kirjoittamista. Se vain ei olisi yhtä helppoa ja nopeaa kuin tänne kirjoittaminen. Sitä paitsi, voit olla varma että et joudu julkaisupannaan.
Kuten huomaamme, blogini nimi on antonmerilainen.blogaaja.fi . Netti-imagoni jäänee asiallisen ja epätasapainoisen ”pilke silmäkulmassa”-henkiseksi. Kirjoitan mitä mieleeni juolahtaa, ja toivon voivani tuoda myös joitain teemoja ajan myötä esiin. Ennen kaikkea työttömät, lapsiperheet ja eläkeläiset kuuluvat kokemuspiiriini, ollessani itse eläkeläisen pitkäaikaistyötön (palvelualalla toiminut) poika, sekä yh-isä + koiran kävelyttäjä.
Joten myös kaupungin roskatynnyrit keskustassa ja koirille sopivat kävelytysalueet askarruttavat minua. Puhumattakaan nuorista opiskelevista tuttavista, joiden ongelmat koen suoraan kadun tasolta. Tähän, ja paljon muuhun minun täytyisi uskaltautua tarttua, ja vähintään sata Kokkolalaista saada taakseni kunnallisvaaleissa voidakseni yrittää vaikuttaa.
Sillä välin, työ jatkuu.
Merkinnät RSS-syötteenä